Tulinpa ottaneeksi kuvia joko yhä käytössä olevista tai jo välivarastoon, muille käyttäjille tai poistoon siirtyneistä näppäimistöistäni. Olen yrittänyt järjestää kuvat summittaiseen aikajärjestykseen hankinta-ajan mukaan vanhimmasta uusimpaan, mutta koska monet laitteista ovat palvelleet useampaan kertaa eri käytöissä, järjestys ei välttämättä ole tismalleen oikea.
Tämä on vielä vanhoilla PS/2-liittimillä toimiva laattahiirellinen mininäppäimistö, jossa on saksalainen näppäimistöasettelu ja näppäinhatut. Alempaa löytyvä musta USB-liittiminen KeySonicin mininäppis on tämän uudempi versio.
Tämä oli varsinainen murheenkryyni. Ilmeisesti jonkin kosketushäiriön vuoksi näppäimistöllä oli taipumus alkaa silloin tällöin kuvitella, että Ctrl-näppäin oli painettu pohjaan, jolloin tietenkään näppäimistöä ei voinut käyttää. Joskus ainoa tapa saada tilanne asettumaan oli vetää näppäimistö irti koneesta ja kytkeä uudelleen.
Tämä varhaisehko langaton rumilus oli varsin pitkään päänäppäimistöni.
Hyvää oli yleinen asettelu ja ennen kaikkea intuitiivisesti toiminut äänenvoimakkuudensäätöpyörylä. Huonoa Logitechille tavanomainen ”tussu” kosketustuntuma, hurja energiankulutus (söi paristoja kuin pieni eläin) ja suurikokoinen, pitkän langan päässä oleva USB-porttiin kiinnitettävä langaton vastaanotin, joka onneksi tosin palveli myös samaan pakettiin kuulunutta hiirtä. (Hiiri muuten oli paketin hankalampi tapaus, koska se vasta paristoja kuluttikin eikä edes sopinut kunnolla käteen.)
Tässä on esimerkki siitä, miten hyvä idea voidaan pilata parilla typerällä tempulla.
Käytettyäni aikani KeySonicin laattahiirellisiä mininäppäimistöjä aloin ihmetellä, miksei laattahiirtä – joka mielestäni on paras ohjauslaite: aina juuri siinä missä sen odottaa olevan – voi olla täyskokoisessa näppäimistössä. No, löytyi tämä KeySonic.
Hyvää tässä on vain laattahiiri ja täyskokoisuus.
Ensimmäinen huono puoli on syvyys – laite on lähes neliömäinen. Toinen huono puoli on se, että laitetta on lyhennetty leveyssuunnassa tasan väärin, siirtämällä keskiosio käyttökelvottomaan paikkaan yläoikealle eikä mielekkäämmin poistamalla numeronäppäimistöä. En koskaan ole kokenut tarvitsevani erillistä numeronäppäimistöä, mutta keskiosiosta monet toiminnot löytyvät minusta kätevämmin kuin numerolukon takaa.
Sitten se murskaavin typeryys. Katsahtakaapa välilyöntinäppäimestä vasempaan. Siellä ovat Ctrl-, Super/Win- ja Alt-näppäimet aivan kuten pitääkin. Mutta mitä on niiden alapuolella?! Joku ääliö on keksinyt asettaa sinne nukkutilanäppäimen! Arvatkaapa montako kertaa sormeni hapuili Alt-painiketta ja osui nukkupainikkeeseen, jolloin kone joko nukahti sen siliän tien tai (harvemmin) antoi jonkin kyselyikkunan, jolla nukahtamistarve piti vahvistaa.
Langallinen (USB) laattahiirellinen mininäppäimistö. Tämä on ollut ankarassa käytössä, mikä näkyy laattahiiren kulumisena.
Hyvää: toiminut vuosikaudet kuin junan vessa. Vasta nyt on alkanut ilmetä sellaista, että jokin näppäimistä ei enää toimikaan (nuoli ylös). Olen käyttänyt tätä paljon koneita asennettaessa, koska yhdellä liittimellä saa niin näppäimistön kuin hiirenkin.
Tämä jo edesmenneestä Vapaavalinta-liikkeestä tehty heräteostos (pakettiin kuuluneine hiirineen) toimi yllättävän pitkään päänäppäimistönäni sen jälkeen, kun jostain syystä olin saanut ainakin tarpeekseni Logitechin multimedianäppäimistön hankalasta vastaanottimesta ja hurjasta paristonkulutuksesta.
Näppäimistötuntuma ei halpanäppikseksi ollut huono ja paristonkulutuskin inhimillinen. Varastointi tosin ei tunnu tehneen laitteelle hyvää, koska parilla viime kokeilukerralla yhteys näppäimistön ja vastaanottimen välillä tuntuu käyneen heiveröiseksi: aina välillä jokin näppäimenpainallus putoaa matkalta pois. Pitänee viskata varastosta menemään.
Niin hölmöltä kuin se jälkeenpäin tuntuukin, tämä täyskokoinen Deltaco oli ensimmäinen yritykseni ostaa olohuoneessa olevaan multimediakoneeseen langaton näppäimistö-hiiri-yhdistelmä.
No, ”nolarilla” (2000-luvun alkuvuosikymmenellä) mikronäppäimistöjä ei paljon ollutkaan myynnissä tai niiden hinnat olivat hirveitä, ja laitteen markkinointikuvakin saattoi valehdella koon pienemmäksi.
Itse asiassa pariin otteeseen olen käyttänyt tätä työkoneeni näppäimistönä aivan työkäytössä. Kaarevuuteen tottuu pian eikä näppäintuntuma ole mitenkään erityisen huono, joskin pehmeä… mutta…
Aivan kuten Ionessa, tässäkin osoitinlaite on pilattu vähällä: laattahiiri on näppäimistön oikeassa laidassa, sen painikkeet lankun toisessa eli vasemmassa laidassa. Osoitinlaitteen käyttö vaatii siis tyypillisesti kahta kättä.
Langaton tuttihiirellinen mininäppäimistö. Tuttihiiri eli ohjaussauva näppäimistön yläoikeassa kulmassa on itse asiassa katkennut (mikä kuvasta ei erotu), mutta puolipallomaista ohjainta voi edelleen käyttää.
Hyvää tässä oli näppäimistötuntuma, huonoa ”tutin” (hiiriohjaimen) ja hiiren painikkeiden älytön sijoittelu: edellinen yläoikealla, jälkimmäiset ylävasemmalla! Käytännössä hiiren käyttö vaatii siis aina kumpaakin kättä.
Ehdin ostaa useampia erilaisia ”mikro”-näppäimistöjä olohuoneessa pyörivää multimediakonetta tai TV-tallenninta varten ennen kuin löysin tämän Logitech DiNovo Minin.
Hyvää tässä on pieni koko, hyvä akkukesto ja kannen ansiosta siisti ulkonäkö. Huonoa tietenkin näppäimistöasettelu ja monet puuttuvat näppäimet, joiden takia tällä ei kovin kauaa mitään konetta käytetä.
Erityinen kiusankappale on yläoikean kulman hiirtä korvaava pyörylä, joka palvelee myös nuolinäppäiminä – kunhan ensin muistaa asettaa vierellä olevan kytkimen aina oikeaan asentoon! Yleensä tästä on vain harmia, koska aina huomaa olevansa tasan väärässä tilassa.
Tämä Asuksen kalvokytkiminen matala täyskokoinen näppäimistö ei itse asiassa koskaan ole ollut minulla isommin käytössä. Tämä tuli kokeilukoneeksi hankkimani Asus eeePC -koneen mukana, mutta siinäkin tapasin mieluummin käyttää langatonta näppäimistöä – etenkin koska kokeilukone tapasi olla pakko sijoittaa johonkin hankalaan lokoseen.
Näppäimistötuntuma on inhottava eikä tähän tahdo saada sormiaan millään tottumaan.
Haaveilin tablettia varten matkakäyttöön sopivasta Bluetooth-näppäimistöstä, ja tämä Oyama osui joskus Clas Ohlsonista silmään. Sain tämän jopa toimimaan, mutta paljon käyttöä tälle ei koskaan tullut. Mikronäppäimistö on kieltämättä matkakokoinen, mutta siitä luonnollisesti seuraa se, ettei tällä kirjoittaminen ole juurikaan sen mukavampaa kuin tabletin oman virtuaalinäppiksen käyttö.
Topre RealForce on edellistä edeltävä päänäppäimistöni eli käytössä joskus 2010-luvun lopulla, jonka joku bongasi tältä sivulta (!) ja osti minulta pois. Näppäimistö on vankkaa tekoa ja painaa pari kiloa. Painallusvoima vaihtelee näppäimittäin, vaikka täytyy sanoa, etten itse sitä käytössä kauheasti huomannut.
Näppäimistö oli hyvä ja laadukas, mutta näppäintuntuma ei mielestäni kaikkein paras. Tosin minä pidänkin äänekkäistä kalkattavista näppäimistöistä, jommoiseen tämä sitten vaihtuikin.
Edelleen sarjassamme ”heräteostoksia Clas Ohlsonista”, tämä pallohiirellinen Loshine-mininäppäimistö osoittautui hieman liian pieneksi ja näppäimistötuntumaltaan hankalaksi ollakseen kelvollinen kakkoskoneen vakinäppäimistö, mutta on tätä silti tullut erilaisissa asennus- ym. -tilanteissa hintansa arvosta käytettyä.
Myös tämä oli varsin käyttökelpoiseksi osoittautunut heräteostos Clas Ohlsonista. Laitteen toisella puolen on kaukosäädintarpeisiin oleellisimmat painikkeet, toisella puolella näppäimistö. Lähinnä käytössä on ongelmana se, että joissakin tarpeissa laitetta täytyy käännellä ylösalaisin vähän väliä.
Tämä langaton hyvin perusmallinen Deltaco-näppäimistö tuli ostettua kakkoskoneen vakionäppäimistöksi (ja hiireksi, koska pakettiin kuului semmoinenkin). Asettelu on hyvin perinteinen eikä syvyyssuunnassa ole tilaa tuhlattu. Jos jotain olisi toivonut, niin samanlaista säästöä leveyssuunnassa siten, että numeronäppäimistöstä olisi luovuttu.
Hyvää on se, ettei tässä ole kikkailtu missään. USB-vastaanotin on nykyaikaisimpaan tapaan äärimmäisen pieni eikä työnny USB-liittimen kyljestä ulos kuin juuri sen verran, että sormella saa otteen. Paristokestävyyskin on mainio.
Huono puoli on ikävän tussu näppäintuntuma.
Vuosina 2018–2023 päänäppäimistöni pöytäkonekäytössä oli tämä CoolerMasterin mekaaninen ja taustavalaistu näppäimistö, jossa on Cherryn ”siniset” äänekkäät ja äärimmäisen hyvän kirjoitustuntuman antavat kytkimet. Ei ole ollut muuta moitittavaa kuin se, että johtoliitäntä löytyy vain oikealta puolen ja sekin on suhteessa mukana tulevaan liittimeen väärin päin, kuten kuvasta nåkyy: johto tekee väistämättä kummallisen mutkan, ellei kone sattuisi sijaitsemaan käyttäjän vasemmalla puolen, missä tapauksessa taas liittimen sijainti oikealla puolen näppäimistöä olisi muuten outoa.
Helmikuulta 2020 on tämä Rapoo 8000 M -bluetooth-näppäimistö. Hain nimenomaan pientä langatonta näppäimistö–hiiri-yhdistelmää, joka sopisi pöydälle pääpöytäkoneen ohjauslaitteiden rinnalle. Rapoo täytti vaatimukset, mutta… huono kirjoitustuntuma oli lopulta pienempi harmi siihen verrattuna, että bluetooth-yhteys siirtyy virransäästöön hyvin nopeasti, minkä jälkeen herääminen kestää tuskallisen pitkään. Päivittäisessä käytössä oli aivan liikaa sitä, että paukuttaa jotakin näppäintä toistuvasti saadakseen näppäimistön jalkeille.
Tämä Logitechin näppäimistö- ja laattahiiriyhdistelmä oli heräteostos Tampereen Lielahden Gigantista, missä se oli tarjouksessa, koska paketti oli avattu. Logitech pysyy hereillä Rapoota selvästi paremmin ja kirjoitustuntumakin on hitusen parempi, mutta sujuvaa kirjoittaminen ei minulle silti ole näppäimistön lituskaisuuden ja ahtaan koon vuoksi. Yhtenäisenä mötikkänä tämä sopii kuitenkin työpöydälle selvästi sukkelammin kakkospöytäkonetta ohjaamaan.
Jälleen yksi yritys saada toimiva langaton näppäimistö- ja hiiriyhdistelmä kakkos- tai väliaikaisessa käytössä olevaan koneeseen. Clas Ohlsonin merkittömällä näppäimistöllä on itse asiassa varsin hyvä tuntuma eikä lauta ole yhtä leveä kuin Deltaco TB-114:ssa, mutta jälleen kerran on säästetty väärästä kohtaa. Numeronäppäimistöä ei kaipaa kukaan, mutta kelvollinen liikkumisnäppäinten osio olisi tarpeen! Erityisenä kiusana tässä on Home- ja End-näppäinten mielipuolinen sijoittelu: End on Enterin alapuolella, Home kyllä sen yllä mutta myös askelpalauttimesta oikealle. Yleensä sormi ei koskaan osu helposti kumpaankin; tähän tosin auttaa sama ratkaisu kuin seuraavaan Duckyyn…
Nykyinen päänäppäimistöni on tämä ”nätti kuin sika pienenä” -Ducky (tietysti Cherryn kovaäänisin sinisin kytkimin!). Näppäilytuntuma on erinomainen, ja muutenkin laite henkii laatua. Itseäni tosin kiusaa, että minulle tarpeellisimpien Home- ja End-näppäinten sijaan 65 prosenttiin täysnäppäimistöstä on päätetty ahtaa PgUp ja PgDn, mutta verkosta löytyvällä pienellä apuohjelmalla nekin on vaihdettavissa päikseen. RGB-valaistushömppää en tarvitse, ja taustavalaistuksena CoolerMasterin tapa valaista näppäinhatuissa olevat merkit olisi parempi kuin Duckyn tapa valaista vain näppäinten pohja.