Tulinpa taannoin ottaneeksi kuvia joko yhä käytössä olevista tai jo välivarastoon, muille käyttäjille tai poistoon siirtyneistä näppäimistöistäni.
Tässä eivät tietenkään ole kaikki käytössäni palvelleet näppäimistöt. Vanhimmat Keytronicit ja muut ovat kadonneet jo kauan ennen kuin WWW:tä olikaan, saati ennen kuin päätin alkaa ottaa näitä kuvia.
Kuvat olen yrittänyt järjestää summittaiseen aikajärjestykseen hankinta-ajan mukaan vanhimmasta uusimpaan, mutta koska monet laitteista ovat palvelleet useaan kertaa eri käytöissä, järjestys ei välttämättä ole tismalleen oikea.
Tämä on vielä vanhoilla PS/2-liittimillä toimiva laattahiirellinen mininäppäimistö, jossa on saksalainen näppäimistöasettelu ja näppäinhatut. Alempaa löytyvä musta USB-liittiminen KeySonicin mininäppis on tämän uudempi versio.
Tämä oli varsinainen murheenkryyni. Ilmeisesti jonkin kosketushäiriön vuoksi näppäimistöllä oli taipumus alkaa silloin tällöin kuvitella, että Ctrl-näppäin oli painettu pohjaan, jolloin tietenkään näppäimistöä ei voinut käyttää. Joskus ainoa tapa saada tilanne asettumaan oli vetää näppäimistö irti koneesta ja kytkeä uudelleen.
Tämä varhaisehko langaton rumilus oli varsin pitkään päänäppäimistöni. En ole satavarma, ostinko tämän ennen vai jälkeen KeySonicin mininäppäimistöä, koska mini ostettiin ennen kaikkea asennus- ja muuhun tilapäiskäyttöön, täyskokoinen Logitech taas jokapäiväiseen käyttöön. (Muistelen tosin, että välillä olen käyttänyt mininäppäimistöä myös ykköskoneessa.)
Logitechissa hyvää oli yleinen asettelu ja ennen kaikkea intuitiivisesti toiminut äänenvoimakkuudensäätöpyörylä. Huonoa Logitechille tavanomainen ”tussu” kosketustuntuma, hurja energiankulutus (söi paristoja kuin pieni eläin) ja suurikokoinen, pitkän langan päässä oleva USB-porttiin kiinnitettävä langaton vastaanotin, joka onneksi tosin palveli myös samaan pakettiin kuulunutta hiirtä. (Hiiri muuten oli paketin hankalampi tapaus, koska se vasta paristoja kuluttikin eikä edes sopinut kunnolla käteen.)
Tässä on esimerkki siitä, miten hyvä idea voidaan pilata parilla typerällä tempulla.
Käytettyäni aikani KeySonicin laattahiirellisiä mininäppäimistöjä aloin ihmetellä, miksei laattahiirtä – joka mielestäni on paras ohjauslaite: aina juuri siinä missä sen odottaa olevan – voi olla täyskokoisessa näppäimistössä. No, löytyi tämä KeySonic.
Hyvää tässä on vain laattahiiri ja täyskokoisuus.
Ensimmäinen huono puoli on syvyys – laite on lähes neliömäinen. Toinen huono puoli on se, että laitetta on lyhennetty leveyssuunnassa tasan väärin, siirtämällä keskiosio käyttökelvottomaan paikkaan yläoikealle eikä mielekkäämmin poistamalla numeronäppäimistöä. En koskaan ole kokenut tarvitsevani erillistä numeronäppäimistöä, mutta keskiosiosta monet toiminnot löytyvät minusta kätevämmin kuin numerolukon takaa.
Sitten se murskaavin typeryys. Katsahtakaapa välilyöntinäppäimestä vasempaan. Siellä ovat Ctrl-, Super/Win- ja Alt-näppäimet aivan kuten pitääkin. Mutta mitä on niiden alapuolella?! Joku ääliö on keksinyt asettaa sinne nukkutilanäppäimen! Arvatkaapa montako kertaa sormeni hapuili Alt-painiketta ja osui nukkupainikkeeseen, jolloin kone joko nukahti sen siliän tien tai (harvemmin) antoi jonkin kyselyikkunan, jolla nukahtamistarve piti vahvistaa.
Langallinen (USB) laattahiirellinen mininäppäimistö. Tämä on ollut ankarassa käytössä, mikä näkyy laattahiiren kulumisena. Ostin tämän siinä vaiheessa, kun listan ensimmäistä, PS/2-liittimistä, alkoi olla vaikea saada kaikkiin koneisiin kiinni. Sen kosketushäiriölläkin oli varmasti asiaan vaikutusta.
Hyvää: tämä on toiminut vuosikaudet kuin junan vessa. Vasta viime aikoina on alkanut ilmetä sellaista, että jokin näppäimistä ei enää toimikaan (lähinnä nuoli ylös tuntuu ongelmoivan). Olen käyttänyt tätä paljon koneita asentaessani, koska yhdellä liittimellä saa niin näppäimistön kuin hiirenkin.
Tämä jo edesmenneestä Vapaavalinta-liikkeestä tehty heräteostos pakettiin kuuluneine hiirineen toimi yllättävän pitkään päänäppäimistönäni sen jälkeen, kun jostain syystä olin saanut ainakin tarpeekseni Logitechin multimedianäppäimistön hankalasta vastaanottimesta ja hurjasta paristonkulutuksesta.
Näppäimistötuntuma ei halpanäppikseksi ollut huono ja paristonkulutuskin inhimillinen. Varastointi tosin ei tunnu tehneen laitteelle hyvää, koska lopulta yhteys näppäimistön ja vastaanottimen välillä kävi turhan heiveröiseksi niin, että aina välillä jokin näppäimenpainallus putosi matkalta pois. Viskasin lopulta romukierrätykseen.
Niin hölmöltä kuin se jälkeenpäin tuntuukin, tämä täyskokoinen Deltaco oli ensimmäinen yritykseni ostaa olohuoneessa olevaan multimediakoneeseen langaton näppäimistö-hiiri-yhdistelmä.
No, ”nolarilla” (2000-luvun alkuvuosikymmenellä) mikronäppäimistöjä ei paljon ollutkaan myynnissä tai niiden hinnat olivat hirveitä, ja laitteen markkinointikuvakin saattoi valehdella koon pienemmäksi.
Itse asiassa pariin otteeseen olen käyttänyt tätä työkoneeni näppäimistönä aivan työkäytössä. Kaarevuuteen tottuu pian eikä näppäintuntuma ole mitenkään erityisen huono, joskin pehmeä… mutta…
Aivan kuten IOnessa, tässäkin osoitinlaite on pilattu vähällä: laattahiiri on näppäimistön oikeassa laidassa, sen painikkeet lankun toisessa eli vasemmassa laidassa. Osoitinlaitteen käyttö vaatii siis tyypillisesti kahta kättä.
Langaton tuttihiirellinen mininäppäimistö. Tuttihiiri eli ohjaussauva näppäimistön yläoikeassa kulmassa on itse asiassa katkennut (mikä kuvasta ei erotu), mutta puolipallomaista ohjainta voi edelleen käyttää.
Hyvää tässä oli näppäimistötuntuma, huonoa ”tutin” (hiiriohjaimen) ja hiiren painikkeiden älytön sijoittelu: edellinen yläoikealla, jälkimmäiset ylävasemmalla! Käytännössä hiiren käyttö vaatii siis aina kumpaakin kättä.
Ehdin ostaa useampia erilaisia ”mikro”-näppäimistöjä olohuoneessa pyörivää multimediakonetta tai TV-tallenninta varten ennen kuin löysin tämän Logitech DiNovo Minin.
Hyvää tässä on pieni koko, hyvä akkukesto ja kannen ansiosta siisti ulkonäkö. Huonoa tietenkin näppäimistöasettelu ja monet puuttuvat näppäimet, joiden takia tällä ei kovin kauaa mitään konetta käytetä.
Erityinen kiusankappale on yläoikean kulman hiirtä korvaava pyörylä, joka palvelee myös nuolinäppäiminä – kunhan ensin muistaa asettaa vierellä olevan kytkimen aina oikeaan asentoon! Yleensä tästä on vain harmia, koska aina huomaa olevansa tasan väärässä tilassa.
Asuksen kalvokytkiminen matala täyskokoinen näppäimistö ei itse asiassa koskaan ole ollut minulla isommin käytössä, mutta on yhä tallessa jonkinmoisena vara-varanäppiksenä. Vehje tuli kokeilukoneeksi hankkimani Asus eeePC:n mukana (joka sekin osoittautui virheostokseksi: tehot eivät kunnolla riittäneet edes keveiden Linuxien saati aiotun Windows 10:n pyörittämiseen), mutta siinäkin tapasin mieluummin käyttää langatonta näppäimistöä – etenkin koska kokeilukone tapasi olla pakko sijoittaa johonkin hankalaan lokoseen.
Näppäimistötuntuma on inhottava eikä tähän tahdo saada sormiaan millään tottumaan.
Haaveilin tablettia varten matkakäyttöön sopivasta Bluetooth-näppäimistöstä, ja tämä Oyama osui joskus Clas Ohlsonista silmään. Sain tämän jopa toimimaan, mutta paljon käyttöä tälle ei koskaan tullut. Mikronäppäimistö on kieltämättä matkakokoinen, mutta siitä luonnollisesti seuraa se, ettei tällä kirjoittaminen ole juurikaan sen mukavampaa kuin tabletin oman virtuaalinäppiksen käyttö.
Topre RealForce oli päänäppäimistöni muutamia vuosia 2010-luvun lopulla, ennen kuin siirryin CoolerMasteriin. Sittemmin joku bongasi vehkeen tältä sivulta (!) ja osti minulta pois. Näppäimistö oli vankkatekoinen ja jykevä. Painallusvoima vaihteli näppäimittäin, vaikka täytyy sanoa, etten itse sitä käytössä kauheasti huomannut.
Näppäimistö oli hyvä ja laadukas, mutta silti en koskaan oikein innostunut sen näppäintuntumasta. Pidänkin pikemmin äänekkäistä kalkattavista näppäimistöistä, jommoiseen tämä vaihtuikin.
Edelleen sarjassamme ”heräteostoksia Clas Ohlsonista”, tämä pallohiirellinen Loshine-mininäppäimistö osoittautui hieman liian pieneksi ja näppäimistötuntumaltaan hankalaksi ollakseen kelvollinen kakkoskoneen vakinäppäimistö, mutta on tätä silti tullut erilaisissa asennus- ym. -tilanteissa hintansa arvosta käytettyä. Nykyisellään tämä on olohuoneessa sijaitsevan multimedia-NUCin näppiksenä.
Myös tämä oli varsin käyttökelpoiseksi osoittautunut heräteostos Clas Ohlsonista. Laitteen toisella puolen on kaukosäädintarpeisiin oleellisimmat painikkeet, toisella puolella näppäimistö. Lähinnä käytössä on ongelmana se, että joissakin tarpeissa laitetta täytyy käännellä ylösalaisin vähän väliä. Aina välillä, kun multimediakone on saatu erityisen vakaaseen tilaan, tämä tulee käyttöön sen kaukosäätimenä, mutta turhan usein HTPC:itäkin pitää ylläpitää ja päivittää, jolloin kunnollinen näppäimistö on poikaa.
Tämä langaton hyvin perusmallinen Deltaco-näppäimistö tuli ostettua kakkoskoneen vakionäppäimistöksi (ja hiireksi, koska pakettiin kuului semmoinenkin). Asettelu on perinteinen eikä syvyyssuunnassa ole tilaa tuhlattu. Jos jotain olisi toivonut, niin samanlaista säästöä leveyssuunnassa siten, että numeronäppäimistöstä olisi luovuttu.
Hyvää on se, ettei tässä ole suotta kikkailtu: asettelu on tuttu eikä yhtään näppäintä tarvitse yleensä metsästää. Paristokestävyyskin on mainio.
Huono puoli on ikävän tussu näppäintuntuma.
CoolerMasterin mekaaninen ja taustavalaistu näppäimistö oli vuosina 2018–2023 kotona ja 2024–2025 työkämpilläni Espoossa päänäppäimistöni. Näppiksessä on Cherryn ”siniset” äänekkäät ja äärimmäisen hyvän kirjoitustuntuman antavat kytkimet, eikä siinä ole ollut muuta moitittavaa kuin se, että johtoliitäntä löytyy ainoastaan oikealta puolen ja sekin suhteessa mukana tulevaan liittimeen on väärin päin, kuten kuvasta nåkyy: johto tekee väistämättä kummallisen mutkan, ellei kone sattuisi sijaitsemaan käyttäjän vasemmalla puolen, missä tapauksessa taas liittimen sijainti oikealla puolen näppäimistöä olisi muuten outoa.
Helmikuulta 2020 on tämä Rapoo 8000 M -bluetooth-näppäimistö. Etsin nimenomaan pientä langatonta näppäimistö–hiiri-yhdistelmää, joka sopisi pöydälle pääpöytäkoneen ohjauslaitteiden rinnalle. Rapoo täytti vaatimukset, mutta… huono kirjoitustuntuma oli lopulta pienempi harmi siihen verrattuna, että bluetooth-yhteys siirtyy virransäästöön ärsyttävän vikkelään, ja siitä herääminen kestää tuskallisen pitkään. Päivittäinen käyttö oli liikaa sitä, että paukutin jotakin ”tyhjää” näppäintä kuten Ctrl:ia useita kertoja saadakseni näppäimistön taas hereille salasanaa varten.
Tämä Logitechin näppäimistö- ja laattahiiriyhdistelmä oli (jälleen yksi!) heräteostos Tampereen Lielahden Gigantista. Se oli tarjouksessa, koska paketti oli avattu. Logitech pysyy hereillä Rapoota paremmin ja kirjoitustuntumakin on niposen parempi, mutta sujuvaa kirjoittaminen ei minulle silti ole näppäimistön lituskaisuuden ja ahtaan koon vuoksi. Yhtenäisenä mötikkänä tämä sopii kuitenkin työpöydälle selvästi sukkelammin kakkospöytäkonetta ohjaamaan.
Tämä oli taas yksi yritys saada toimiva langaton näppäimistö- ja hiiriyhdistelmä kakkos- tai väliaikaisessa käytössä olevaan koneeseen. Clas Ohlsonista ostetulla merkittömällä näppäimistöllä on itse asiassa varsin hyvä tuntuma, eikä lauta ole yhtä leveä kuin Deltaco TB-114:ssa, mutta jälleen kerran on säästetty väärästä kohtaa.
Numeronäppäimistöä ei kaipaa kukaan, mutta kelvollinen liikkumisnäppäinten osio on aina tarpeen! Tässä on erityisenä kiusana Home- ja End-näppäinten mielipuolinen sijoittelu: End on Enterin alapuolella, Home kyllä sen yllä mutta samalla myös oikeampana, askelpalauttimen oikealla puolen. Yleensä sormi ei koskaan helposti tavoita kumpaakin.
Viimeistä edellinen päänäppäimistöni on tämä ”nätti kuin sika pienenä” -Ducky (tietysti Cherryn kovaäänisin sinisin kytkimin!). Näppäilytuntuma on erinomainen, ja muutenkin laite henkii laatua. Itseäni tosin kiusaa, että minulle tarpeellisimpien Home- ja End-näppäinten sijaan 65 prosenttiin täysnäppäimistöstä on päätetty ahtaa PgUp ja PgDn, mutta verkosta löytyvällä pienellä apuohjelmalla nekin on vaihdettavissa päikseen. RGB-valaistushömppää en tarvitse, ja taustavalaistuksena CoolerMasterin tapa valaista näppäinhatuissa olevat merkit olisi parempi kuin Duckyn tapa valaista vain näppäinten pohja.
Edellinen Ducky korvautui sitten tällä TKL- eli ”ten key less” -mallisella. Käytännössä totesin vain kirjoittavani sen verran paljon tekstiä, että liikkumisnäppäinten helppo löydettävyys on kuitenkin tärkeää. Funktionäppäimiä en sinänsä kaivannut, ne löytyivät Fn-nappulankin takaa sujuvasti, mutta erilliset Home, End, PgUp ja PgDn tekevät kirjoittamisesta helpompaa.
Uusin ostokseni perustuu tietynlaiseen luovuttamiseen. Olen kerta toisensa jälkeen etsinyt kakkoskoneeseen langatonta näppäimistön ja hiiren yhdistelmää joko kahtena eri laitteena tai mieluummin niin, että näppäimistössä olisi jokin osoitinlaite kuten laatta- tai tappihiiri. Joka ikinen kerta olen pettynyt. Nyt ajattelin kokeilla sitä, että ostan erikseen kunnolliset langattomat laitteet.
Näppäimistönä tämä Keychron todellakin on ”kunnollinen”. Duckien ja CoolerMasterin ohella tämä on kaikilta ominaisuuksiltaan parhaita omistamiani näppiksiä – ja nyt se on langaton! Näppäinhatut ovat vielä Mac-asussa, pitäisi joskus vaihtaa. Tosin Super-näppäimelle on vain Windows-logohattu, joten tiedä, viitsiikö lopulta.