Koska Sadan parhaan kirjan listani tuntuu ikuisesti jäävän odottamaan loppuunsaattamistaan, päätin kirjoittaa tämmöisen lyhyemmän listan suosikkigenrestäni.
Besteriä ei voi pitää poissa tieteisromaanien kaikkien aikojen listalta. Kirjoitettuaan kaksi kaikkien aikojen parasta sf-romaania 1950-luvulla hän löi pillit pussiin ja katosi paremmille kirjoittamismaille, eikä palattuaan enää saavuttanut alkuperäisen hektisen kuumeisen proosansa tasoa. Määränpäänä tähdet on hengästyttävä lukukokemus: kun hetkeksikin luulee nähneensä tarinan kaikki kortit, Bester lyö pöytään pari kourallista lisää.
1960-luvun kuumaa teemaa, liikakansoitusta, käsitteli moni tieteiskirjailija muttei kukaan Brunneria paremmin. Moninäkökulmainen, ovela romaani ei aivan säilytä tasoaan loppuun saakka, mutta erinomainen yritys ansaitsee palkintonsa.
Kielitieteilijä tapaa tieteiskirjallisuudesta löytää vain pettymyksiä. Kieli tuntuu olevan joko mutkaton asia tai liian vaikea käsiteltäväksikään: viestinnän ongelmat ohitetaan olankohautuksella tai maagis-romanttisilla universaalikääntimillä. Kunnes tuli Delany, loistava (tieteis)kirjailija muutenkin, joka kirjoitti pelin säännöt uusiksi.
Dickin tällaiselle listalle pitää ehdottomasti sopia. Palkkionmetsästäjäksi suomennettu Do Androids Dream of Electric Sheep (johon – joo joo täytyyhän tämä sanoa – elokuva Blade Runner pohjautuu) on ehkä ajatuksekkaampi ja ideologisella tasolla rikkaampi, mutta Hämärän vartija taitaa olla yksi niitä harvoja teoksia, jossa Dick teknisestikin ottaen pääsi kunniallisesti plussan puolelle: kovin usein tematiikan ja upotteisten ideoiden maailmanmestari unohti kirjoittaa juttunsa loppuun asti.
Le Guiniltä voisi valita paljon muutakin tällaiselle listalle –
Pimeyden vasen käsi on ehkä turvallisin ja siksi raukkamaisinkin
valinta. Se on hyvä romaani
perinteisessä yllätyksettömässä
mielessä.
Lemin romaaneista tunnetuin on Solaris, mutta itse asiassa
Voittamaton, joka romaanina on tietyssä mielessä perinteisempi
ja kesympi
tieteisromaani, päihittää sen kypsyydessä ja
viimeistellyydessä.
Piercy edustaa samaa humanistilinjaa tällä listalla kuin Le Guinkin. Kaukana on amerikkalaisen scifin alkuaikojen laserien suihkina ja avaruusalusten jyrinä.
Novellikokoelma ei tietenkään kuuluisi romaanien joukkoon, mutta jollei Cordwainer Smith tällaiselle listalle pääsisi, listassa tai sen tekijässä olisi pahasti vikaa; valitettavasti vain Smithin romaanit häviävät 6–0 hänen novelleilleen…
Strugatski-veljesten parhaasta
romaanista voidaan kiistellä
mutta Stalker on mielestäni onnistunein. Ehkei romaani
ole niin hyvin kuin Tarkovskin aiheesta tekemä elokuva, mutta kirja ja
elokuva ovat joka tapauksessa sen verran etäällä toisistaan temaattisesti,
että kummankin erillinen olemassaolo on puolustettavissa. Stalker
lienee tieteiskirjallisuuden onnistunein vierauden kuvaus.
Sturgeon oli pitkän linjan tieteiskirjailija, joka monista muista poiketen ei menettänyt vuosikymmenten varrella otettaan vaan päinvastoin paransi vain kuin sika juoksuaan. Aivan viimeisilläkin töillä on uskomaton ote lukijaan.