Kymmenen kirjainhokkia

Seuraavat kymmenen kirjaa ovat tehneet minuun erityisen huonon vaikutuksen huolimatta siitä, että minulla on etukäteen ollut perusteita odottaa kirjalta paljon.

Kuten top-listoissani ylimalkaan, kirjat ovat tekijänimen mukaisessa aakkosellisessa, eivät huonommuusjärjestyksessä.

  1. Boccaccio, Giovanni: Fiammetta

    Boccaccion Decamerone löytyy sadan parhaan kirjan listaltani, mutta Fiammetta on kaikkien aikojen tylsimyksiä – ehkä tylsin kirja, jonka milloinkaan olen lukenut loppuun saakka.

  2. Céline, Louis-Ferdinand: Niin kauas kuin yötä riittää

    Mikähän vaiva ihmisellä pitäisi olla, jotta Célinestä saisi irti muuta kuin tauotonta jaaritusta?

  3. Genet, Jean: Ruusun ihme

    Ei sen näin vaikeaa pitäisi olla!

  4. Hesse, Hermann: Demian

    Kun kirjailija saa päähänsä ryhtyä kilpasille Raamatun, Koraanin ja muiden uskonkappaleiksi muodostuneiden kirjojen kanssa, hänen ei välttämättä käy huonosti – mutta sietäisi kyllä.

  5. James, Henry: Naisen muotokuva

    Onnittelen vilpittömästi elämää suuremmasta saavutuksesta kaikkia niitä, jotka ovat jaksaneet kahlata tämän patologisesti tylsän romaanin edes puoliväliin saakka!

  6. Kerouac, Jack: Matkalla

    Kuvittele koko päivän kestävä bussimatka paikasta A paikkaan B, jotka kumpikin ovat kaukana takapajulassa sijaitsevia tylsiä persläpiä, joissa et ikimaailmassa haluaisi viettää aikaasi kuin korkeintaan moottoritietä kiitävän bussin ohikulun verran. Kuvittele vielä, että bussimatka tapahtuu yömyöhällä, joten et näe bussin ikkunoista mitään – ja vaikka näkisitkin, se olisi Etelä-Pohjanmaan lakeuksien tapaisen totaalisen mielenkiinnottoman maiseman. Kaiken huipuksi sinulla ei ole bussissa muuta tekemistä kuin tuijottaa ikkunoista ulos niin kauan, että omien kasvojesi heijastuskin alkaa näyttää oudolta ja vieraalta.

    Jos olet välttynyt kokemasta kaikkea tätä, mutta jostakin minulle käsittämättömästä syystä haluat, lue ihmeessä Keroaucin Matkalla. Se toistaa saman jonninjoutavan proosan muodossa.

  7. Musset, Alfred de: Rakkauden tiet

    Valmistus: Lirkuta ja lässytä paska siirapinmakeaksi, kuorruta se valkosuklaalla ja huurra lopuksi sokerilla. Kiedo vaaleanpunaiseen käärepaperiin. Tarjoa sydämenkuvalla varustetun kortin kera.

  8. Tabermann, Tommy (ihan mitä tahansa)

    Vessan seiniltä voi lukea parempaa runoutta.

  9. Tolstoi, Aleksei: Kertomuksia

    Voi Tolstoi-parkaa. Ilmeisesti hehkeän kauniin Aëlitan käytyä stalinistien hermoille oli tartuttava kynään ja kirjoitettava sosialistista realismia Suuren isänmaallisen sodan rintamalta politrukkien käyttöön. Näin syntyi novellikokoelma, jonka ensisijainen käyttökohde lienee vessapaperina.

  10. Waltari, Mika: Sinuhe, egyptiläinen

    Ikään kuin suomalaisen kirjallisuuden näkkileiväntuoksuisessa arkirealismissa ei olisi tarpeeksi, sama toistetaan kauas menneisyyteen sijoitettuna. Koska mikä tahansa lukijan mielenkiinnon hereilläpitävä elementti ”särkisi realismin”, Waltari pitäytyy tiukasti aina pitkäveteisimmässä mahdollisessa tavassa ilmaista asiansa.